HUNAJA-AUKKO
Keväällä vituttaa eniten
rakastaa sinua
se on sama kuin
avaisit minulle oven
katetulle pihalle
eikö aurinko paistakin ihanasti
sinä sanot ja minä
lentelen päin seiniä.
Istun jalat ristissä
kiinni liimautuneena
ikävä valuu reisille
huuleni muurautuvat umpeen
en sano enää mitään
se ei hyödytä.
Olet jättänyt minulle
niin vähän tilaa
pienen aukon vain
josta hunaja mahtuu
valua
ja minä odotan
vaikka maailman ääriin
sinua
että tulet ja viillät minut auki
ja silloin sinä nautit minusta
enemmän kuin mistään
maailmassa
ja
kerran viikossa vaimosi
käskee sinua ajamaan
nurmikon ja sinä minua
ajamaan karvani
ja me kaikki
olemme niin onnellisia.
toukokuu 1, 2010 klo 11:05 am
Mahla virtaa keväällä. Koivuja varmaan harmittaa, kun ne joutuvat seisomaan vaan paikoillaan ja odottamaan… Peikosta tämä on lempeä Winnie-runo.
toukokuu 1, 2010 klo 2:33 pm
Höh. Viddan mikä urpo.
Miksi luulet että koivuja harmittaa?
Koivut ovat koivuja. Niiden tehtävä on humista
paikallaan. Mitäs harmittavaa siinä on.
Ja mitä ne koivut muka odottaa, häh?
Ehkä omia lehtiään? Niitä tietysti. Ellei nekin ole
tänä keväänä sensuroitu
Koivut vaan on. Se on niiden tehtävä.
Joskus voisi vähän miettiä mitä miettii. vai mitä.
toukokuu 2, 2010 klo 2:47 pm
No höh. Harmittaa niitä. Jollei mikään muu niin sitten se ettei mikään harmita. Mutta ihan yhtä hyvin voin olla väärässäkin
toukokuu 2, 2010 klo 3:36 pm
No joo. Tästäkin runosta löytyy varmasti koivu ja
mahlakin. Winnie mietti tuon kommenttisi jälkeen taas,
että onko peikolla rasti siinä ruudussa, jossa lukee:
automaattinen klisee kommentointi kaikkiin uusiin
päivityksiin, joita seuraan. Poista se jooko.
Tämä Antiblogi on siinä mielessä
kommenttiantiystävällinen blogi, että tämä ei
osallistu minkäänlaisiin nopein kommentoija tai
kaverinkeruu kampanjoihin.
Ja vielä tuosta koivujen keväisestä vitutuksesta ja
omaperäisestä huomiostasi “keväällä koivuista
valuu mahlaa” tuli mieleeni,
miten muuten voisi tätä runoa analysoida.
Olisiko se jotain että tässä runossa koivu
lentelee päin seiniä, ja sitä harmittaa
ihan suu hunajassa?
Ehkä voisin nimetä runoni uudelleen
Koivun tragediaksi?
Kiitos Peikolle ajatuksia herättävästä kommentoinnista.
toukokuu 1, 2010 klo 10:47 pm
vitutuksen keskeltä löytyy oikeastaan kaunis “tragedia”
toukokuu 2, 2010 klo 3:13 pm
hei, Ilona. Kiitos kommentistasi. Joo, vaikkapa sitäkin.
toukokuu 3, 2010 klo 1:18 am
Pelkistetty ilmaisu toimii yllättävän hyvin ja tuo ristiriitaisuuksia esille. Aloitus ja lopetus erinomaisia, samoin “että tulet ja viillät minut auki”. Raikas kokonaisuus.
toukokuu 3, 2010 klo 4:39 pm
Kiitos Kristian kommentistasi
Tänään Winnie on hiukan paremmalla tuulella
kuin eilen.
Kaikki kommentit ovat toki tervetulleita
mutta mitään kommentointipakkoa täällä
ei ole
Kannattaa muistaa, että jokainen
kannanotto on aina riski ja että Winniellä tämän
blogin ainoana hallitsijana on oikeus
kommentoida kommetteja tai niin halutessaan
tuhota, polttaa, repiä ja heittää roskiin ne,
jos ne eivät häntä miellytä
Kannattaa siis miettiä, mitä sanoo täällä.
Kiitos rohkeudestasi Kristian
toukokuu 8, 2010 klo 5:16 pm
Jätänkin kommentoimatta, ha ha.
toukokuu 8, 2010 klo 10:59 pm
Näköjään
Kiusaaja.
toukokuu 10, 2010 klo 1:13 pm
Aina jaksan hätkähtää näistä hyvistä runoistasi!