Mietitkö koskaan mistä Runot tulevat?
Tai tarvitseeko runoihin taustamateriaalia, ja jos niin millaista, mistä ja miten paljon? Runoilijoilla on varmaankin yksilöllisiä tapoja kirjoittaa runoja, kalastella ja varastella aiheita, ja se on tietysti myös kiinni kirjoittajan aktiivisuudesta, uteliaisuudesta , tiedonjanosta ja runoaistista - mistä ja miten hän kerää runojensa ainekset.
Winnie ei kuitenkaan usko, että Runoiljaksi voi oppia vain lukemalla Runousoppia ja runotekniikkaa runouden tietokirjoista. Runoilijaksi synnytään ja kasvetaan. Se on matka joka pitää tehdä. Se on runo joka pitää elää.
Viimeisimmät Winnien runot kertovat muun muassa lämmöstä. Joskus käy kuitenkin niin, että kun mieleen hiipii jokin aihe ja on jo ehtinyt kirjoittaa jotakin siitä, tekee mieli etsiä lisää tietoa aiheesta. Eli kaikkeen kirjoittamiseen liittyy myös keskeneräisyys, hapuilu, etsiskely, harhautuminen, asian vierestä höpöttely, varsinaisen asian ja ytimen etsiminen tai jopa siihen eksyminen. Vahinko siis.
Ei kaikki kirjoitettu ole harkittua ja valmista. Se voi olla siis myös hyvin epävarmaa hourailua, harjoittelua tai silkkaa vahinkoa. Mutta jokaisesta runosta, pienimmästäkin ideansiemenestä siinä, vähäisenkin järjenhivenen etsiskelystä tässä järjettömyydessä saattaa
löytyä yllättäen uusia ajatuksia, merkityksiä ja arjen lämpimiä runomuotoja.
Joskus Runoutta löytyy tosiaan hyvin arkisista asioista ja paikoista. Winnie löysi sitä viimeimmäksi muun muassa täältä, etsiskellessään aiheita hakusanalla Lämpö, lämmön… ja klick! Lämmön filosofia…
