Oh,
tänään tällaista musaa ja tunnelmia.
Normitilanne siis.
Tässäpä kaksi hienoa biisiä.
Toinen on Sota on kaunis.
Ja toinen on Winnien tuutulaulu.
“…nuku idiootti, näe kaunista unta
nuku idiootti, sataa punaista lunta
nuku idiootti, nuku idiootti, nuku idiootti
on meillä unessa valtakunta…”
Hyvää yötä ja suukkosia <3 <3 <3
(…äh, koska tuo Hectorin tuutulaulu ei nyt näy, Winnie laittaa
tähän toisen tuutulaulun, joka juuri kopsahti hänen
sähköpostiinsa
Se on tässä…
Kynä on paras ase, sen me tiedämme. Nyt on kuitenkin niin,
että kynä on myös nousemassa vaarallisimmaksi aseeksi, nimittäin
Vihapuheet ja niiden kirjoittajat halutaan laittaa syyllisiksi
viime aikoina tapahtuneisiin joukkosurmiin ja kaikkeen pahaan, mitä
keskuudessamme liikkuvat hullut ja tappajat keksivät puuhailla.
“Vihamieliset nettikirjoittelut” ovat kaiken pahan alku ja juuri.
Täältä se siis kumpuaa, Sinunkin tajuntaasi tarttuu pahuuden Virus,
joka alkaa nakertaa hempeämielisiä aivojasi. Alat kuulla ääniä,
jotka käskevät Sinun tappaa, tappaa, tappaa.
Mitä enemmän luet tätäkin kiihottavaa Antiblogia, alat vaellella
levottomana mielesi käytävillä kuin labyrintissä, tai koulujen,
sairaaloiden tai kauppakeskusten käytävillä, ja silmäsi
alkavat kiilua ja pälyillä etsien kohdetta, joka Sinun on määrä
tuhota, tuhota, tuhota.
Äänet joita kuulet, ne ovat nettikirjoittelijoiden yllyttäviä, vihamielisiä
käskyjä. Tai kiihottavia, kuten täällä Winnien Antiblogissa.
Mistä ihmiset keksivät tehdä terrori-iskuja, kiihottaa, tappaa,
tuhota ja kostaa ennen nettiä?
Kuka heitä yllytti ja kiihotti toimimaan ennen meitä vihaisia
nettikirjoittelijoita ?
Oh, Winnie painaa tämän jutun loppuun erittäin maltillisen,
hienostuneen ja tyylikkään pisteen.
Tässäpä tämän päivän Suuri Tulkitsija.
Niin kaunis ja kirkas päivä tänään.
Winnien mittarissa -17 ja aurinko paistaa.
Pihakoivun lumisilla oksilla timanttien jäinen
kimmellys ja välke.
Terroristeja ei näy.
Winnie ei ole aikoihin viitsinyt kertoa teille mitään.
Eikö olekin ärsyttävää?
Nyt kuitenkin pari sanaa siitä, mitä tapahtuu kaikessa hiljaisuudessa.
Winniellä on työnalla kaksi kirjaa, jotka molemmat vievät paljon aikaa
ja voimavaroja.
Toinen on lastenkirja, jota hän kirjoittaa lasten kanssa yhdessä,
sillä tavalla ohjaus -mielessä. Sen vuoksi olemme seikkailleet paljon,
ja tehneet retkiä lähiympäristöön, käsikirjoituksemme maisemissa.
Kirjaamme kaikki ideat ja oivallukset muistiin ja teemme paljon
tehtäviä kirjoittamiseen liityen.
Seikkaluja ja hauskaa siis piisaa
Toinen käsikirjoitus on sitten aivan toisenlainen. Siihenkin liittyen
Winnie seikkailee paljon avoimin mielin, ja sen kirjoittaminen on
huomattavasti raskaampaa kuin lastenkirjan. Siihen liittyen taas
Winnie on käynyt erästä kurssia Lahdessa, joka sekin on ollut erittäin
mielenkiintoinen. Kurssi liittyy myös sanataiteen ohjaamiseen
yleensä, ja tuollaiset kurssit ovat ihan mukavia aika ajoin.
Runous on Winnielle yhtä tyydyttävää ja nautinnollista kuin ennekin,
mutta yhäkään Winnie ei ole halunnut julkaista omakustannetta…
Kustantajia Winnien jutut eivät ole kiinnostaneet, tai ainakin he ovat
olevinaan niin, ettei heitä yhtään kiinnosta. Samoin toimittajat,
joiden kanssa Winnie joutuu aina erimielisyyksiin.
Tästä syystä te ette kuule Winniestä vielä mistään muualta kuin
täältä Antiblogista.
Winnie lupaa kuitenkin antaa teille hiukan enemmän heti kun
vain ehtii…
Ja jos Sinua ei kiinnosta, niin ei se mitään.
Se riittää että Winnieä itseään kiinnostaa. Se on tärkeintä.
Tervetuloa tänne Winnien uuteen blogiin. Se vanhahan jäi tänne,
ja sepä säilyy siellä.
Tämä uusi blogi on vielä hiukan puutteellinen, mutta sellainen blogi
millainen kirjoittaja. Winnie rukka ei ole ehtinyt vielä perehtyä siihen,
miten tuon kellonajan ja päivämäärän saa päivitettyä täällä
wordpressissä. Osaako joku auttaa antinörttiä?
Äh, oli muutenkin kauhea työ tämän blogin kyhäämisessä,
ei sen luominen ainakaan Winnieltä ihan muutamassa sekunnissa
onnistunut.
No, mutta nyt olemme täällä, ja Winnie roudaa uuteen
osoitteeseensa pikkuhiljaa lisää kotoisia esineitä ja asioita ynnä muuta
sälää, muun muassa valokuvia, tai ainakin sen yhden,
kaikkein rakkaimman, jota voitte siis vielä käydä ihailemassa entisessä
osoitteessa, koska uutta kuvaa Winniestä ei ole vielä napattu.
Tiedä sitten, tuleeko niitä täällä olemaan enemmän kuin
edellisessäkään, sillä omien nettiinpano on aina riskaabelia hommaa
ja muutenkin epäilyttävää kuten tiedämme.
Oi, mutta kahvi tuoksuu jo, ja uudet jännittävät jutut odottavat.
Nautiskellaan niistä taas kimpassa jookos.