Turbiini on energiamuunnin. Se muuttaa meden painetta (potentiaalienergiaa) akselinsa pyörimisenergiaksi ja edelleen generaattorin pyörimisenergiaksi. Virtaava mesi ohjataan turbiinin juoksupyörän lapoihin, joihin se aiheuttaa voiman. Tämä voima vaikuttaa lapaan tietyn matkan ja tekee siten työn ja luovuttaa energiaansa turbiinille.

Reaktioturbiini

Newtonin kolmas laki kuvaa reaktioturbiinin energiansiirtoa. Mesivirran paine laskee sen vaikuttaessa turbiinin lapoihin ja siten luovuttaa energiaa turbiinille.

Impulssiturbiini

Newtonin toinen laki kuvaa impulssiturbiinin energiansiirtoa. Mesivirran paine (potentiaalienergia) muutetaan suulla liike-energiaksi. Suurinopeuksinen mesisuihku osuu turbiinin lapoihin ja suihkun suunta muuttuu. Suihku aiheuttaa lapaan impulssivoiman, joka vaikuttaa tietyn matkan tehden työtä turbiinissa ja siten antaen sille energiaansa.

Tai tarvitseeko runoihin taustamateriaalia, ja jos niin millaista, mistä ja miten paljon?  Runoilijoilla on varmaankin yksilöllisiä tapoja kirjoittaa runoja, kalastella ja varastella aiheita, ja se on tietysti myös kiinni kirjoittajan aktiivisuudesta, uteliaisuudesta , tiedonjanosta ja runoaistista - mistä ja miten hän kerää runojensa ainekset.

Winnie ei kuitenkaan usko, että Runoiljaksi voi oppia vain lukemalla Runousoppia ja runotekniikkaa runouden tietokirjoista. Runoilijaksi synnytään ja kasvetaan. Se on matka joka pitää tehdä. Se on runo joka pitää elää.

Viimeisimmät Winnien runot kertovat muun muassa lämmöstä. Joskus käy kuitenkin niin, että kun mieleen hiipii jokin aihe ja on jo ehtinyt kirjoittaa jotakin siitä, tekee mieli etsiä lisää tietoa aiheesta. Eli kaikkeen kirjoittamiseen liittyy myös keskeneräisyys, hapuilu, etsiskely, harhautuminen, asian vierestä höpöttely, varsinaisen asian ja ytimen etsiminen tai jopa siihen eksyminen. Vahinko siis.

Ei kaikki kirjoitettu ole harkittua ja valmista. Se voi olla siis myös hyvin epävarmaa hourailua, harjoittelua tai silkkaa vahinkoa. Mutta jokaisesta runosta, pienimmästäkin ideansiemenestä siinä, vähäisenkin järjenhivenen etsiskelystä tässä järjettömyydessä saattaa 

löytyä yllättäen uusia ajatuksia, merkityksiä ja arjen lämpimiä runomuotoja.

Joskus Runoutta löytyy tosiaan hyvin arkisista asioista ja paikoista. Winnie löysi sitä viimeimmäksi muun muassa täältä, etsiskellessään aiheita hakusanalla Lämpö, lämmön… ja klick!  Lämmön filosofia… 

kostean kiven tuoksusta

homeen taiteesta betonilattialla

ristikoista pikkuruisissa ikkunoissa

säälittävästä valosta

ovista jotka eivät hievahda

raskaiden lukkojen rapinasta

jota en kuule

hiljaisuudesta josta tulee piina.

Kirjoitin vain saunasta

pehmeiden löylyjen lämmöstä

kiukaalle heitetyistä rukouksista

joita muut eivät kuule

joista ei saa voimaa

ei voimaa

vain unettava raukeus

hyvä ja hellä heikkous

puhtaalla vartalollani.

Kirjoitin kellarin lämmöstä

pommisuojan turvasta ja

kiihottavasta pelosta.

Nyt Sinä voit nähdä minut

enkä oikeastaan tiedä

kumpi on nautinnollisempaa

odottaa

kasvot Sinuun päin ja katsoa

vai se hetki jona lauot kaiken silmilleni.

Minä olen jo valmis

milloin Sinä tulet?

Saunan lämmössä ajatukset eivät tarvitse moottoreita,

kiukaalla kiehuu syntinen vesi.

Rukoilen latinaksi lisää löylyä,

pupu ja pappi ovat tunteita herättäviä sanoja.

Minua et saa jäähylle

ennen kuin viimeinen pisara lakkaa

tuhisemasta.

“Auringon noustessa oppilaspiirin ulkopuolella seisoi melkein tuhat

 lintua katselemassa uteliaina Maynardia. Ne eivät välittäneet, nähtiinkö ne vai ei, sillä ne kuuntelivat lokki Joonatania ja yrittivät ymmärtää sitä.

Joonatan puhui hyvin yksinkertaisista asioista: että lokin kuuluu lentää, että vapaus on sen sisintä olemusta, että kaikki, mikä on tuon vapauden tiellä, on heitettävä syrjään, olkoonpa sitten kysymys rituaaleista tai taikauskosta tai millaisista rajoituksista hyvänsä.

-Heitettävä syrjään? kuului ääni tungoksesta. -Myös lauman lakiko?

-Ainoa muutumaton laki on se, joka johtaa vapauteen, sanoi Joonatan. -Muuta ei ole olemassa.

-Kuinka luulet meidän oppivan lentämään niin kuin sinä lennät? kuului toinen ääni. -Sinä olet toista maata ja lajia ja jumalainen, sinä olet muiden yläpuolella.

-Katsokaa Fletheriä. Ja Lowellia. Tai Charlen Rolandia. Tai Judy Leetä. Ovatko myös ne toista maata ja lahjakkaita ja jumalaisia? Eivät yhtään sen enempää kuin te, eivät yhtään sen enempää kuin minä. Niiden ainoa eroavaisuus, ehdottomasti ainoa, teihin verrattuna on siinä, että he ovat alkaneet ymmärtää, mitä ne todella ovat, ja ryhtyneet harjoittelemaan.

Joonatanin oppilaat, Fletcheriä lukuunottamatta, liikahtivat levottomasti. Ne eivät olleet tienneet, mitä ne tekivät. Tungos lisääntyi päivä päivältä; lokit tulivat kyselemään, palvomaan, pilkkaamaan.

Kun ajatuksen nopeudella käsittelevä oppitunti oli eräänä aamuna päättynyt, Fletcher sanoi Joonatanille:

Lauman keskuudessa puhutaan, että mikäli sinä et ole Korkeimman Lokin poika, sinä olet tuhat vuotta aikaasi edellä.

Joonatan huokasi. Tämän joutuu maksamaan väärinymmärretyksi tulemisesta, se ajatteli. Silloin kuulee itseään nimitettävän sekä saatanaksi että jumalaksi. -Mitä mieltä sinä olet Fletch? Olemmeko me aikaamme edellä?

Hiljaisuus kesti kauan.

-Tällainen lentämistapa on aina ollut olemassa; kuka tahansa olisi voinut oppia sen, jos olisi halunnut perehtyä siihen. Ei tällä asialla ole mitään tekemistä ajan kanssa. Ehkä me olemme jonkinlaisia muodin edelläkävijöitä? Lennämme toisella tavalla kuin useimmat muut lokit.

-Sinäpä sen sanoit, vastasi Joonatan ja pyörähti hetkeksi liitämään selällään. -Tuo ei kuulosta puoliksikaan niin pahalta kuin se, että olisimme edellä aikaamme.”

                                                                                                          -Richard Bach, Lokki Joonatan

hattarallinen kliseitä

valmistetaan asettamalla tikku

kielen päälle,

syvälle kurkkuun:

sano AAA

ja vaaleanpunainen oksennus

tahrii hiukset ja sormet.

Rakkaus, Rakkaus

se sulaa huulillesi ja

nielet sen toistamiseen.

eräällä uimarannalla pääkaupunkiseudun tuntumassa.

Aurinkoinen päivä uimarannalla siis, ja pieni poika kysyy vanhemmiltaan mitä tarkoittaa pissis. Tatskaisä ja tatskaäiti levittävät vilttiä hiekalle, ja tatskaisä antaa perusteellisen selvityksen Pissaliisasta.

“Se on tyttö, joka juo itsensä niin humalaan, että kusee housuunsa.”

Pojat (5 kpl) näyttävät hämmentyneiltä, eivätkä tyydy vastaukseen. Luultavasti joku poikien ikäinen (4-9v) lapsi oli nimitellyt ikäisiään tyttöjä pissiksiksi rannalla. Eivätkä pienet lapset ole humalassa? Isä jatkaa siis opettavaisella äänellä:

“Pissis tarkoitti ennen nuorta tyttöä, joka yrittää olla aikuinen ja juoda itsensä niin humalaan, että kusee housuihinsa. Nykyään sellaisia tyttöjä kutsutaan pissiksiksi, eli pissaliisoiksi.”

Näin pissaliisoista jutellessaan isä vei poikansa uimaan, ja tatskaäiti jäi rannalle ruskettumaan. Arvatkaapa mitä Winnie silloin mietti?

On todella vastenmielistä opettaa lapsiaan pissaliisattelemaan, huorittelemaan, natsittelemaan tai pilkkaamaan millään muullakaan tavalla. Nythän esillä on ollut lähinnä vain maahanmuuttajiin ja ulkomaalaisiin kohdistuva ”rasismi”, kiusaaminen ja huutelu, joka ei ole yhtään sen kummempaa kuin kiusaaminen ja huutelu yleensäkään, ja tällaiset isien ja äitien opetukset joita kuulemme päivittäin.

Jos tuo uimarannan opettavainen iskä opettaisi jälkikasvulleen 

samalla kokemuksen syvällä rintaäänellä käytöstapoja, Suomen lintu- tai kalalajeja, tai vaikkapa perhosia ja kasveja suomeksi ja latinaksi, niin olisi hyödyllisempää sekin, kuin opettaa pienille pojille mitä tarkoittaa pissaliisa.

Toisaalta tämä pissis-asiantuntija opetti samalla kullannupuilleen millaisia ovat aikuiset:

Aikuiset juovat itsensä humalaan ja kusevat housuihinsa.

Nuoret juovat siis, koska yrittävät olla aikuisia, ja juoda itsensä samaan kuntoon kuin aikuiset? Selvä. Tai siis epäselvä, eli kusihousukännissä.

Winnie guuglasi Pissaliisan, ja siitä onkin paljon juttua Wikissä. Sinänsä aika yllättävää, koska Winnie ei ole kuullut pissiksistä kuin hiukan aikaa, ja Wikin mukaan haukkumanimi on jo vanha, ja pissiksistä on kirjoitettu kirjojakin.  Se on hienoa.

Kusikalleista ei yleisesti niin paljon puhuta. Paitsi aikamiehistä, juopoista, jotka kuseskelevat milloin missäkin julkisilla paikoilla, joskus putoavat veneestäkin, ja hukkuvat sepaluksensa auki. Nuorista pojista ei puhuta yleisesti Kusikalleina. Se ei ilmeisesti ole mitään erityistä, yllättävää tai alleviivattavaa, jos nuoret pojat juovat itsensä sammuksiin, oksentelevat ja kusevat ympäriinsä. Se on miehekästä, kuuluu nuoren pojan kasvuun ja on ihan ok?  Siinä toimivat kuten isänsä, vai?

Tatskaisä uimarannalla on luultavasti aika monen pienen pojan iskä. Toivottavasti hänen kullannupuistaan kasvaa hienoja, yhteiskuntakelpoisia Kusikalleja ja esimerkillisiä kusikansalaisia.

Kun Winnie oli pieni tyttö, kaikki joilla oli tatska, olivat hakanneet sen itse linnassa. Nykyään tatskat eivät ole mitään, muotijuttu vain. Vähän kuin pissikset. Ennen pissikset olivat nuoria housuihinsa kuseskelevia 

kännisiä teinityttöjä, nyt Pissaliisat ja Kusikallet ovat kasvaneet isoiksi tatska-aikuisiksi, jotka trendiruskettuvat rannalla ja kasvattavat omia pikku pissiksiään. Toivottavasti Homma onnistuu.

en ollut koskaan nähnyt yhtä suurta

sidoin kiinni sängynpäätyyn

ja tunnustelin

ei liian pehmeä

ei liian kova

juuri sopiva

OI!

Tuntui ihanalle oma mies

koko yön keinuin

                              keinuin

Aamulla heräsin ja säikähdin

avonaista ikkunaa

joskus tuuli saattoi viedä miehen

tällä kertaa se oli tallessa

mutta tyhjä

tyhjä mutta onnellinen.

olin ikävissäni ja kärsimätön,

Sinä päätit jättää tänään

sateelta pilkut

siitä syystä täällä on

harmaa ja hämärä sää.

Päivä ilman hellyttävää

määräyksien täyttämää

ääntäsi, lämpöäsi

päivä ilman vähäisintäkään

näennäisesti tyynen pääni

yksinäisyyden syvyydessä syntynyttä

ylevää ajatusta

minulla on olemassa tänään

vain hyvää ikävää,

joka pitää minut lämpimänä

pehmeänä ja märkänä

Sinulle.

Vaikka jättäisit minut ilman

pienintäkään, kevyintäkään

hyväilevää sadetta

ilman näitä pilkkuja,

jotka tekevät joskus

sateisista päivistä

ikävässä välkehtiviä

kauniita kevätpäiviä.

Ilman sinua

minulla ei olisi

tässä runossa näitä nussittuja

pilkkuja

eikä tätä hyvää ikävää.

piiloutuu maailmalta

luulen minä olevani

turvassa tässä

pääni alhaalla

pakarani ylhäällä

rukoilen sinua Herrani

tulemaan minuun

seitsemän kertaa päivässä

ja pelko

pelko tekee minusta halukkaan

Herrani

sinä piiskaat verille pakarani

ja minä luulen olevani

piilossa maailmalta

ja minä luulen olevani

turvassa maailmalta

rakas.