Kirjoitan
Joku muu kuin minä
kirjoittaa minusta historiaa
minä vain
elän päivä kerrallaan
hetki kerrallaan
ajatus kerrallaan
ehkä vain
yksi sana.
Joku muu kuin minä
kertoo mitä taide on
mitä runous on
mitä elämä on
mitä onni
on
minä vain kirjoitan
minä vain kirjoitan
kaiken muistiin.
Toisina aamuina jätän heräämättä
yhtenä iltana vain päätän juoda
itseni sammuksiin tai
puhkaista tärykalvoni
räjäyttää pääni
kuuntelemalla hienointa musiikkia
korvani kuuroiksi
tai tanssia sydämeni loppuun
päätän polttaa kaikki
muistiinpanoni
käsikirjoitukseni
valokuvani
polttaa koko taloni.
Ja sitten on toisia päiviä
sellaisia
jotka on tarkoitettu nussittaviksi
pelkkiä yhdyntöjä
yhdyntöjen perään
pelkkää hiljaista puhetta
tai pelkkiä huokauksia
tai pelkkää nautinnollista huutoa
peiton alla
sen potkimista lattialle
jotta saamme lisää tilaa
rakastella
otan sinulta suihin
yhtä monta kertaa kuin
sinä avaat jalkani
ja suutelet minut onnelliseksi
tällaisina päivinä
en viitsi kirjoittaa yhtään
runoa
nuo päivät on
pyhitetty
pyhitetty
pelkiksi nautinnon päiviksi.
Hienointa on väsymys
arkuus ihollani
suudelmista jäänet mustelmat
sinun sormenjälkesi lantiollani
särky ja raukeus
jäsenissäni
kuumuus ja polte
pakaroillani
jokaisessa askeleessa jonka otan
jokaisessa liikahduksessani
kipunoi sinun kosketuksesi muisto.
Viikon ajattelen vain sinua
en kirjoita mitään
en edes yritä
mietin
kirjoitanko enää
entä jos en enää koskaan
kirjoittaisi sanaakaan
jäisin vain tähän tilaan
tähän tilaan jossa
sinä olet minussa
ja siinä on oikeastaan kaikki
tässä on oikeastaan kaikki.
helmikuu 25, 2011 klo 12:04 pm
Joku muu voi kirjoittaa tarinamme loppuun ennen kuin ehdimme edes aloittaa ensimmäistä lukuamme.
helmikuu 28, 2011 klo 11:30 am
Heia, juu, niinpä se on. Tänä nettiaikana ihmiset ovat tulleet vähän laiskoiksi. Netin kätköistä on niin helppo ammentaa ja “löytää” runot ja uutiset. Ei tarvitse itse niin pal nähdä vaivaa.
Toisaalta myös historia tallentuu ihan itsekseen.
Kiitos kommetistasi:)
helmikuu 25, 2011 klo 2:04 pm
tässä sitä elämää…virtaavana.
helmikuu 28, 2011 klo 11:31 am
Kiitos
Joskus täytyy heittäytyä vaan virran vietäväksi ja nautiskella siitä. Joskus taas kannattaa taistella vastavirtaan.